Bussi saapui Sarajevoon ennen kello kuutta aamulla. Olimme jossain pimeässä lähiössä ilmeisesti suhteellisen kaukana keskustasta. Juuri heränneenä ja siksi kylmästä täristen, kävelimme bussiasemalle selvittämään tilannetta vain todetaksemme, että asema oli vielä kiinni. Tuntui kuin olisi jälleen ollut armeijassa, keskellä ei mitään, keskellä yötä. Jossain vaiheessa aseman informaatiopiste aukesi. Harmi vain, että mies tiskin takana ei puhunut englantia. Lopulta Kimmo löysi jostain puolen kilometrin päästä pankkiautomaatin ja onnistui nostamaan paikallista valuuttaa, Bosnian markkoja. Samoihin aikoihin asemalle saapui myös bussi Belgradista. Sieltä tuli muutama muukin turisti, joiden seuraan lyöttäydyimme. Vähän ajan kuluttua päätimme ottaa taksin em. turistien eli norjalaispariskunnan ja pienen aasialaisen naisen kanssa. Matka keskustaan maksoi reilu 3 euroa henkilöltä. Ilma oli kostea ja kylmä. Noin kymmenen minuutin ajamisen jälkeen kukkuloiden takaa aukesi heräävä Sarajevo.

Taksi vei meidät hostellille, jonka osoitteen annoin kuskille. Hostelli oli aivan ydin-keskustassa turkkilaiskaupunginosa Bascarsijan laidalla. Menimme Kimmon kanssa heti muutamaksi tunniksi nukkumaan. Herättyämme kävimme syömässä aamupalaksi kebabit läheisessä baarissa. Ulkona satoi. Luultavasti ilmankosteuden takia lämpötila tuntui normaalia kylmemmältä. Päädyimme pian takaisin hostellille ja vedimme pitkät kalsarit jalkaan. Sitten palasimme kaduille.

Sarajevo on kaupunkina mielestäni Euroopan kiehtovampia. (Ainakin niistä kaupungeista joissa olen siis ollut.) Viidenkymmenen metrin säteeltä on mahdollista löytää roomalaiskatolinen- ja ortodoksikirkko sekä moskeija. Siellä Innsbruck kohtaa Istanbulin, kuten matkakirja kaupunkia kuvaili. Eri uskontokunnat ovat eläneet kaupungissa sovussa rinnakkain satoja vuosia. Sota tuli silti myös Sarajevoon vuonna 1992, kun Bosnian Serbit halusivat estää Bosnia-Hertsegovinaa seuraamasta Slovenian ja Kroatian jalan jälkiä eli itsenäistymästä Serbi-johtoisesta Jugoslaviasta. Vuoden 1996 alussa loppuneen piirityksen tuhot ovat edelleen nähtävissä joka puolella. Kranaatin sirpaleiden repimiä reikiä on nähtävissä useimpien talojen seinissä. Sarajevosta kiintoisan tekee myös sen ilmasto. Sarajevossahan järjestettiin talviolympialaiset vuonna 1984. Näimme kuinka pilvi pyyhkäisi kaupungin laidalla olevan kukkulan läpi, jonka jälkeen se oli lumesta valkoinen.

Ilma oli niin kolea, että pysyttelimme melko paljon sisätiloissa, ts. joimme kahvia. Tarkemmin, bosnialaista kahvia, joka oli hyvin pitkälti samaa tavaraa kuin turkkilainen kahvi. Kävimme myös siinä kohtaa, mistä ensimmäinen maailmansota sai alkuna, eli Principin sillalla, jossa bosnialainen anarkisti Gavrilo Princip ampui kuolettavasti Franz Ferdinandin ja hänen vaimonsa. Sillan nimi on muuten nykyään Latinska ćuprija:


Illalla menimme syömään hostellin alakerrassa olevaan ravintolaan sen samaisen norjalaispariskunnan kanssa, jonka tapasimme asemalla. Ruoka oli pahaa ja kallista ja palvelu oli amatöörimäistä. Lisäksi olimme ainoat asiakkaat. Mutta oli saimmepahan mielenkiintoisen kokemuksen.

Sitten menimme kaljalle:

Roman, Lena ja Kimmo

Joimme melko monta kaljaa. Juttelimme myös hieman paikallisten kanssa, jotka olivat kiinnostuneita tietämään, mitä ulkomaalaiset ajattelevat heidän kaupungistaan. Jossain vaiheessa menimme sitten takaisin hostellille (humalassa), ja nukkumaan.