Taas tein asioista vaikeampia kuin ne oikeasti ovat. Kun äsken piirsin tuon reitin aiemmin tekemäni suunnitelman pohjalta, kävi hetken mielessä, että onkohan järkeä? (Kyllä Suomeen helpomminkin täältä pääsee...) Mutta se myöhästä ny. Ryanairin lennot on jo ostettu. Noh. Se on sitä samaa ennen matkaa esiintyvää epäröintiä, josta onkin jo kokemusta kahdesti tältä vuodelta. Eka kerta oli kyllä pahin. Lähdin Tadzikistaniin sellasella asenteella, että "heippa, ehkä me vielä nähään". Tämä Tšekin reissu tuli vähän nurkan takaa Tadzikistanin jälkeen. Eli syyskuussa tuntui hetken siltä, että mitä helkuttia mä täällä yhtäkkiä teen, taas uudessa ympäristössä. Olen jo muutamalle tyypille todennut, että en varsinaisesti ole nyt erityisen paljon matkustellut tämän vuoden aikana. Olen enemmänkin elänyt kahdessa uudessa kulttuurissa. Piti siis järjestää pieni seikkailu ennen lopullista kotiutumista.

Ensi perjantaina käyn vastavuoroisesti Baselissa katsomassa Christiania. Matka edestakaisin Easyjetillä maksoi huikeat 50 EUR. Junalla matkustaminen olisi tullut kolme kertaa kalliimmaksi, bussilla hinta olisi ollut samoissa, mutta aikaa matkustamiseen olisi kulunut n. 24 tuntia.

Sitten vajaa viikko töitä, ja todennäköisesti lauantaina aloitan kotimatkan, jonka ensimmäinen etappi on Brno. Stuard on menossa kaupunkiin samaan aikaan, ja hän sanoi, että voin asua tuon ajan hänen entisen isäntäperheen luona. (Sama isäntäperhe, joka majoitti Stuardin, kun hän 17-vuotiaana ensimmäisen kerran oli täällä vaihto-oppilaana.) Kimmon kone laskeutuu Brnoseen maanantaina, ja samana iltana otamme sitten bussin Budapestiin, jos lennon aikataulut pitävät. Loppumatkan kohteet käyvät ilmi yläpuolen kuvasta. Kone lähtee Kroatian Pulasta 14.12. ja samaisena iltana olemme jo Tampereella. Ryanairin lennot maksoivat yhteensä huikeat 70 EUR per nuppi.

Komentti kommenttiin:
- Taidan muuten tosiaan ostaa ne vaatteet sieltä Brnosta! Nyt ei meinaan huvita tehdä yhtään ahdistavia vaateostoksia.
- Minä puhun suomea, auttavaa ruotsia ja rallienglantia. tšekiksi osaan sanoa, "hei", "moi", "kiitos" (vaikken tiedä mikä versio missäkin tilaneessa on oikea) ja "mitä kuuluu", "päivää", "iltaa", "huomenta", osaan melkein sanoa "näkemiin". Lisäksi osaan lukea lounasruokalistaa jo sen verran hyvin, että yleensä tiedän suurin piirtein mitä odottaa. Tiedän mikä on "liha", "kananpoika", "kasvis", "dumplinki" (mikä lie leipälätyskä suomeksi), "porsas", "gulas" tottakai, "kala", "riisi"... Mähän tiedän yllättävän paljon... Lisäksi "seuraava pysäkki", "ovi menee kiinni", "varo ratikka!". Itse asiassa, kun menin sinne parturiin, toisessa paikassa parturi ei puhunut englantia, mutta taas kerran kehon kielitaidosta oli hyötyä. Toisessa parturissa yksi nainen puhui englantia. Tämä parturi-kampaamo oli itseasiassa hieman kalliimpi, mutta varmaan lähinnä tuon englanninkielen ymmärtämisen takia, menin lopulta tähän kalliimpaan. Hän sitten käänsi varsinaiselle hiustenleikkaajalle tšekiksi sen, että "korvat näkyviin, koneella takaa, pari senttiä vaan, varokaa ettette leikkaa liikaa, sillä muutoin hiukset pomppaa päältä pystyyn." Yleensä kun menen esim. kauppaan pyrin aina välttämään keskusteluja myyjän kanssa, sillä jotenkin en halua paljastua ulkomaalaiseksi. Prahassa tosin pärjää ja saa palvelua puhumatta sanaakaan tšekkiä. Yhteenveto: Kannattaa siis vaan kysyä kampaamon ovella, että ymmärtääkö englantia vai ei.

- Vastaan tuohon viimeiseen kysymykseen viimeisessä viestissäni, ennen kotiinpaluumatkaa... :)