Perjantaina töiden jälkeen otin tehtäväkseni ratkaista pyykkikysymyksen. Menin siis Tesco-ruokakauppaan ja ostin kuivaustelineen sekä pesupulveria. Tesco-merkkinen kuivausteline oli suhteellisen halpa ja selvisin laskusta alta 10:llä eurolla. Klo 00:00 Daven tarjoaman viskipaukkujen jälkeen kämppikset ja minä lähdimme käymään jossain diskossa. Pyörittyämme puoli tuntia Daven johtamana eksyksissä ympäri Prahaa löysimme lopulta määränpäähän. Paikka oli ihan hyvä siinä mielessä, että sisäänpääsystä ei tarvinnut maksaa mitään. Noin klo 4:00 lähdimme kohti Mäkkiä, jossa minä söin kaksi juustopurilaista. Rob söi muuten viisi. Sitten palasimme takaisin n. 6:den aikoihin.

Lauantaina olikin sitten varsinainen missio suoritettavana. Kaikki muut kämppikset ovat nimittäin jossain vaiheessa tehneet ja tarjoilleet ruokaa täällä kämpällä. Kun sitten Davekin vaivautui tekemään jotain nuudelijuttua, alettiin minulta tivata, että milloin on tajolla suomalaista ruokaa. Lupauduin sitten valmistamaan lihapullia lauantaina. No, homma osottautui hankalammaksi kuin luulin. Syy oli se, että ruokakaupassa kaikki elintarvikkeiden nimet ovat tsekiksi. Kaupassa käynti oli varsinaista lottoamista, mutta esim. kermaviilin onnistuin ostamaan ihan vain sijainnin perusteella hyllyssä. Korppujauhot olivatkin jo sitten niin vaikea pala, että päädyin ostamaan cream crakerin tyyppisiä keksejä, jotka sitten murensin. Konsultoin muuten äitiä melko tovin kaupassa kännykän välityksellä. No lopulta pullat ylittivät kaikki odotukset. Reilusti vaan suolaa, pippuria, valkosipulia ja sipulia ja hyvin rasvapitoista sika-nautajauhelihaa, niin hyvältähän ne maistuivat. Ja sittenkun vielä tarjoilin lihapullat lohkoperunoiden ja salaatinkastikkella maustetun jäävuorisalaatin kera, Suomen maine oli pelastettu.
    Tämän jälkeen lähdin katsomaan nähtävyyksiä. Kello olikin jo viiden hujakoilla, sillä edellisen yön hummailun takia tuli herättyä vasta kahdentoista maissa. Tarkoitus oli mennä katsomaan kuuluisaa hautuumaata, jonne on haudattu kaikkia tsekkiläisiä kuuluisuuksia. Paikka oli jonkin matkaa työpaikalta poispäin, mutta valitsin sivistämisen takia vaihtoehtoisen reitin kortteleiden välistä, enkä siis joen vartta pitkin, mikä olisi ollut kaikkein simppelein. Soitin matkan varrella kotiin, ja puhelun päätyttyä totesin olevani hakoteillä. Kartan avulla korjasin sitten kurssia ja löysin lopulta alueelle. Paikka osottautui suureksi linnoitukseksi korkean mäen päällä. Vysehrad taisi olla nimi. Sieltä oli ihan kelpo näkymät Vltavan suuntaan, pois päin keskustasta. Lopulta löysin sitten hautuumaankin. Todella upea paikka, massiivisine hautakivineen. Kirkonkello soitti jotain tuttua melodiaa, olisiko ollut sitten Dvorakia. Löysin sieltä ehkä ainakin Smetanan haudan. Kello oli jo päälle seitsemän ja alkoi tulla pimeää, joten päätin lähteä pois. Eipäs sieltä niin vaan pois tullakkaan! Olivat nimittäin lukinneet portin kello 19:00 ja minä olin siellä nyt yksistäni jumissa satojen julkkiskalmistojen kanssa. Kiipesin aidan yli. Ei ollut vaikeaa, meni 30 sekuntia.
    Käppäilin kämpälle ja tapasin Davidin ja Robin, jotka olivat menossa ostamaan tuliaisia, sillä Rob oli lähdössä pois sunnuntaiaamuna. Menin mukaan ja ostosten jälkeen menimme baarin "aloittelemaan". Joimme oluet ja sitten Rob halusi testata paikallista 70% mausteviinaa. Hän tarjosi minullekin, koska ei halunnut ryhtyä hommaan yksin. Lasi oli ihan piripinnassa. Vähän ajan kuluttua piti ottaa vielä yhdet lisää, tällä kertaa perinteisellä tavalla, eli otetaan lusikallinen ainetta, laitetaan siihen sokeria ja viinaa ja sytytetään palamaan. Kun liekki on sammunut, tiputetaan sokeri viinanjoukkoon ja juodaan alas. No olimme aika kännissä ja lähdimme kämpän (jossa otimme viskilasilliset) kautta diskoon, johon eräs nigerialainen Philip Daven suosimasta nettikahvilasta meidät johdatti. Hänkin tarjosi jotain kirsikkaviinaa. Sitten vähän aikaa diskossa oltuamme oli pakko lähteä takaisin, osoittain siksi, että Robin kone oli kohta lähdössä ja osittain siksi, että fiilis oli aika kamala. Mentiin taas Mäkin kautta, ja minä otin vain limua. Lopulta päästiin kämpälle ja minä kaaduin patjalleni tajuttomana.

Tänäaamuna heräsin sitten noin kello 12 ja ensitöikseni siivosin keittiön kamalan sotkun. Davehan ei tee mitään. David inisee koko ajan, että Dave ei tee mitään. Hän jopa herätti minut vähän ennen kahtatoista ja pyysi ylös koska halusi näyttää jotain. No keittiössä oli pikkukärpäsiä. Voi herrantuuteli. Menin takaisin nukkumaan. Sitten tosiaan siivosin sen keittiön. Ei se keittiö tule siistiksi, eikä ne kärpäset mene pois pelkällä inisemällä, että on sotkusta. Jestas. Kaikki pitää ite tehä, se on tämän reissun teema.
    Keittiöurakan jälkeen menin kansallismuseoon. Hieno rakennus ja mielenkiintoisia juttuja, tosin onhan noita ennenkin nähty. Sieltä tulin ruokakaupan kautta tänne, söin pizzan ja moppasin huoneen lattian. Nyt pitäsi vielä silittää nuo paidat, jotka olen pessyt. Sitä alan tekemään siis seuraavaksi.

Eipä muuta, Veikko