Viikonlopuksi täytyi kehittää jotain ohjelmaa. Perjantaina en tehnyt oikein mitään, kävin tosin maistamassa tummaa Budvaria samaisessa baarissa, missä kävin sitä edeltävänä iltana oluella. Tosin olo ei ollut oikein kotoinen, kun istuin siinä baaritiskin nurkalla ilman seuraa ja vieressä örvelsi jotain ulkomaalaisia, keski-iän kauan sitten ylittäneitä ukkoja. Lauantaiaamuna lähdin kirjaostoksille. Katsoin netistä missä päin täällä myydään englanninkielisiä kirjoja ja sieltä löytyi sitten eräs liike, joka myi käytettyjäkin kirjoja. Kävelin melkoisen matkan kansallismuseon ohi Vinohdayn kaupunginosaan Praha 2:teen, ja sieltä tuo kyseinen pikkuputiikki lopulta löytyi. Se oli oikeastaan aika viihtyisä paikka. Siinä oli yhdistetty kirjakauppa ja kuppila. Voisin kyllä ajatella meneväni koulun jälkeen sen tapaiseen paikkaan yhdelle tai kahville, jos sellaisia olisi Kivenlahdessa. Ostin lopulta Franz Kafkan kirjan Oikeusjuttu ("The Trial"), koska Kafkaa hehkutetaan joka paikassa täällä Prahassa. Täytyy nyt yleissivistää itseään, että tiedetään missä mennään. Kirja oli  muuten käytetty ja hinta oli 190 korunaa, eli n. 6,8 euroa. Lisäksi ostin matkaopaskirjan: "The Rough Guide: Czech & Slovak Republics", joka oli tosin vuodelta 1998, mutta vaikutti ihan hyvältä ainakin historiaosien ja perusnähtävyystietojen suhteen. Hinta oli 110 korunaa, siis vajaat 4 euroa. Mielestäni kirja oli ihan hyvä hankinta, varsinkin kun siinä on melko paljon tietoa myös muista kaupungeista eikä siis pelkästään Prahasta, ja sitä tietoa tarvitsen, koska esim. ensi viikonloppuna ajattelin tehdä viikonloppumatkan jonnekin muualla Tsekkeissä. Ehkä esim. Budvar oluen kotikaupunkiin, Ceske Budejoviceen.

Tänään kävin Karlstejnin linnassa. Uudesta (ja samaan aikaan vanhasta) opaskirjasta oli heti hyötyä kyseisen kohteen suhteen; sieltä löytyi esim. historiaa ja suunnistusohjeita. Tarkoitus oli aluksi lähteä jo 9:25 junalla, mutta en jaksanut nousta niin aikaisin, kun oli sunnuntai ja kaikkea. Lopulta tähtäsin tuntia myöhemmin lähtevään junaan. En tietenkään löytänyt juna-asemalle laakista, vaan menin esim. alitustunnelin kautta aivan väärälle puolen tietä ja aikaa paloi ja alkoi olemaan jo kiire. Kun viimein tulin juna-asemalle, olin jo niillä linjoilla, että otan seuraavan junan, sillä 10:25 juna oli juuri lähdössä. Yllättäen kuitenkin lipun hankinta sujui jouhevasti, ja sitten kerkesinkin siihen junaan juuri ja juuri. Junamatkalla vieressä istui ruotsalaisten rouvien turistipoppoo, ja he olivat aika pihalla asemien suhteen. Olivat ainakin kolme kertaa jäämässä pois liian aikaisin. Minä vaan myhäilin ja katselin maisemia.
    Paikanpäällä olikin jonkun verran käveltävää kohteeseen. Matkan alussa näin jonkun ravintolan, jonka lounasmenu vaikutti aika edulliselta. Kävelin jonkun matkaa eteenpäin, mutta sitten aloin ajatella, että hinnat vaan kallistuu ja kallistuu ylöspäin mentäessä ja käännyin takaisin sinne ravintolaan. Se oli melko huono päätös. Ravintola oli paikallisten alkoholistien suosima räkälä, ja tarjoilijatkin vaikutti olevan oluen suurkuluttajia. Esim. minua palvellut mies vaikutti olevan hieman huppelissa. Sain lopulta spagettini ja hintaa tuli se normi 100 korunaa, jonka joka päivä maksan ravintolassa lounaasta töiden yhteydessä. Kun sitten kävelin ylös linnalle, näin turisteille tarkoitettuja paikkoja, ja hinnat olivat kuitenkin harmikseni melko samaa luokkaa kuin em. räkälässä.
    Linna oli ainakin ulkoa päin ihan vaikuttavan oloinen. Ylhäällä sitten varmistui se mitä olin uumoillutkin, eli 90% linnasta on suljettu ja avautuu 120 korunan lippua vastaan (opiskelijahinta). Ei auttanut muuta kuin maksaa, kun kerta sinne asti oltiin tultu. Opas puhui melkoisen epäselvää englantia, eikä ymmärtämistä helpottanut kaikuvat huoneet. Sisältä linna ei ollut erityisen vaikuttava. Oli siellä sentään eräs maailman ensimmäisistä vessoista, Kaarle Neljännen yksityiskoppi.
    Kävin linnareissun jälkeen vielä eräässä pikkumuseossa, jossa oli jotain maisemia ja nukkeja, ja sitten siellä oli semmonen "elokuva". Se oli hieman hämmentävä tapaus. Menin museon yläkertaan, jossa oli melko pimeää ja jotain miniatyyrirakennuksia, ja joiden ikkunoissa oli pieniä valoja siellä täällä. Totesin, että ihan kiva, ja ajattelin lähteä pois. Portilla museopitäjä sanoikin, että "you must wait two minutes". Minä sitten että aha... Miksiköhän..., ja alkoi tulemaan Kafkan kirjan tarina mieleen, jossa mies pidätetään ilman, että kerrotaan syytä. No parin minuutin päästä alakerrasta tuli lisää turisteja, ja minut ohjattiin takaisin yläkertaan näiden turistejen kanssa. Tällä kertaa miniatyyritaloihin syttyi valot, ja erilaiset mekaaniset pikku-ukkelit liikkuivat pikkukaupungissa ja tekivät erilaisia askareita. Taustalla kuului musiikkia ja ponteva miesääni selosti jotain tsekiksi. Mielenkiintoista...
    Lopulta tulin junalla takasin, kävelin n. 10 minuuttia väärään suuntaan pois päin keskustasta, ja sitten  takaisin löydettyäni menin Mäkin kautta tänne missä nyt olen. Sen pituinen se.