Tänään ei ollut töitä, sillä tänään on Pyhän Wencelasin päivä. Hän oli Tsekin suojeluspyhimys. Tämän tiedon sain internetistä. Täytyi siis kehittää toimintaa. Eläintarha oli esiintynyt useissa yhteyksissä, esim. Rob ja David kävivät taannoin siellä, ja työkaverikin mainitsi paikan, joten menin sitten sinne. Kävelin "Museum" metroasemalle, ja ajoin sieltä ehkä n. 4:n aseman verran pohjoiseen. Perillä olisi ollut bussi suoraan eläintarhaan, mutta halusin liikuntaa (ja säästää rahaa) joten päätin kävellä, sillä eläintarhan nettisivun kartan perusteella matka ei näyttänyt kovinkaan pitkältä. Lopulta matkaa tulikin yllättäen ehkä noin 4 kilometriä, mutta eipä se varsinaisesti haitannut.
    Eläintarha olikin ihan mukava paikka. Näin siellä mm. norsuja ja kirahveja, ja tajusin, että se taisi ollakin ensimmäinen kerta kun näin kyseisiä lajeja elävänä. Lisäksi siellä oli orankeja ja gorilloja, ja varsinkin iso uros-gorilla, joka katseli leipääntynyt EVVVK-ilme kasvoilla satoja sitä tuijottavia turisteja, teki suuren vaikutuksen. Prahalaisessa eläintarhassa on myös ihan OK kävellä olutmuki kädessä ympäri aluetta. Sitä sai joka puolelta. Tosin ruoan hinta oli melkoisen yläkanttiin, ja maksoin 120 korunaa kanafileestä, ranskalaisista ja kaljatuopista, mikä oli kyllä suurin hinta tähän mennessä, mitä olen ateriasta maksanut täällä Tsekeissä. Puolet prahalaisista lapsiperheistä oli ajatellut samoin kuin minä, ja paikka oli hyvin täyteen tupattu. Kaikkia niitä eläimiä katsellessa aloin tuntea hienoista koti-ikävää varsinkin Suomen luontoa kohtaan, missä voi olla rauhassa ilman tuhansien muiden lajitovereiden läsnäoloa ja älämölöä. Vähän kävi sääliksi niitä elukoita, jotka jatkuvien salamavalojen ja lasten kirkumisen keskellä yrittävät elää eläimenarvoista elämää.
    Kävelin myös takaisin metroasemalle. Nyt kun tiesin paremmin suunnan, kävelin Vltavan vartta pitkin, ja näin mm. kanoottiradan, ja kymmeniä onkijoita.
    Huomenna on taas työpäivä. Jos lähden jonnekin viikonloppuna, pitäisi kai varata bussista penkki. En vaan ihan tiedä, että miten. Se on huomisen murhe. Nyt syön omenan, ja alan lukemaan Kafkaa ennen nukkumaan menoa.